Reserviläinen pitää yhtä ratsun kanssa

Ikä ei haittaa ratsastajaa, jos rakkaus ratsuhevosiin on kerran roihahtanut. Matinkyläläinen reservin kersantti Paavo Vaarela on viihtynyt hevostalleilla jo nelisenkymmentä vuotta. Tiistaina hänen allaan oli puoliverinen Elektra-ratsu.

Jari Pietiläinen

Reserviläisten syksy on alkanut. Aivan kaikki reserviläistyöstä kiinnostuneet eivät kuitenkaan painu viikonlopuksi metsään ja värjöttele puolijoukkueteltan sisällä rynnäkkökiväärin ja savuttavan kamiinan kanssa.

Tarkkakorvaisin voi kuulla reserviläistapahtumissa myös kavionkopsetta.

Moni ratsumies tulee ikään, jolloin pitää päästä kilpailemaan.”
Vaikka viimeisetkin hevoset poistettiin puolustusvoimien muonavahvuudesta vuonna 1994, tiivis joukko reserviläisiä vaalii silti yhä armeijahenkisiä ratsuperinteitä.

– Minä innostuin ratsastamisesta vasta vähän päälle kolmikymppisenä, ja nyt olen ollut ratsun selässä jo nelisenkymmentä vuotta, laskee Matinkylässä asuva Paavo Vaarela, 73.

– Ikämiesten ja -naisten kiinnostus ratsastuskilpailuihin on kyllä kasvanut koko ajan. Varsinkin naisten kohdalla olen huomannut sen, että useat aiemmin hevosten kanssa harrastaneet ovat innostuneet vanhemmiten uudelleen mukaan.

Reserviratsastajat ry. on yli neljänkymmenen innokkaan reserviläisen joukko, joka ottaa osaa muun muassa kilpailuihin.

– Moni ratsumies tulee aikanaan siihen ikään, että pitää saada lappu rintaan ja päästä kilpailemaan, naurahtaa Reserviratsastajien puheenjohtaja Juhani Kuisma, 61.

Reserviratsastajien rivistöihin mahtuu monen aselajin miehiä aina laivastosta ilmavoimiin saakka. Toki ratsumieskoulutuksenkin saaneita on, mutta se ei suinkaan ole välttämättömyys.

– Kuormastohevosiin liittyvää perinnettä olisi hyvä tallentaa vielä lisääkin, sillä se keruutyö on vasta alussa. Sotahevosten suuret uhraukset maallemme on jo tunnustettu moneenkin kertaan, kuten oikein onkin, arvioi Kuisma.

Nykyisin hevoset ovat pääkaupunkiseudulla lähes yksinomaan ravi- tai ratsuhevosia.

– Alan harrastajia on yhä tuhansia, laskee Vaarela.

Miesten mielestä on hienoa, että iän karttuessa ei rakasta ratsastusharrastusta tarvitse suinkaan sysätä historian kammioihin.

Sotahevosten suuret uhraukset on jo tunnustettu.”
– Valtakunnallisiin veteraanikilpailuihin pääsee vasta 50 vuotta täytettyään, joten monen ratsastajan ura lähtee silloin uuteen nousuun, myhäilee Vaarela ja Kuisma.

Jokainen reserviratsastaja voi harjoitella mieluisimmalla tallilla. Vaarela itse pitää Etelä-Espoon ratsastuskoulusta.

– Tämä on lähellä kotia ja henkilökunta on ystävällistä. Tallin hevosilla on mukava ratsastaa ja tallilla itsellään on kiinnostavan pitkä historia, luonnehtii Vaarela ja nousee tottuneesti viisitoistavuotiaan puoliverisen Elektran selkään.

Written by:

Jari Pietiläinen

Ota yhteyttä