Pohjanlahden Laivastokilta ry

Syksyllä 1982 perustettiin Laivaston Kilta ry:n alainen Pohjanlahden Laivastokilta, joka vuodesta 1993 on toiminut itsenäisenä jäsenyhdistyksenä. Yhdessä Turun Laivastokilta ry:n ja Kymen Laivastokilta ry:n kanssa se nykyään muodostaa valtakunnallisen Laivaston Kilta ry:n, jonka varapuheenjohtajana toimii Pohjanlahden Laivastokilta ry:n puheenjohtaja.

Pohjanlahden Laivastokilta ry:n ensimmäinen puheenjohtaja oli kauppaneuvos Tauno Rewell. Vuodesta 2005 kiltaa on johtanut Teuvo Roden.

Killalla on kiinteät suhteet merivartiostoon, jonka paikalliset edustajat, mm. Pohjanlahden merivartioston komentaja Esa Salonsaari tekivät aloitteen killan perustamisesta.

Killan toiminta-alue ulottuu KristiinankaupungistaOuluun, jonne perustettiin paikallinen osasto jo vuonna 1984. Killalla on tällä hetkellä jäseniä 136 henkeä (31.12.2011), joista 38 on Oulun alueelta. Kristiinankaupunkiin tukeutuen toimii aktiivinen Suupohjan viirikkö.

Tärkeän osan killan toiminnasta muodostaa venetoiminta. Kiltaven YM-Linda on sijoitettu Vaasaan, Ahven-luokan kiltavene Maria toimii vuodesta 2014 Suupohjan alueella.

Talvikaudella toiminta keskittyy kuukausittain järjestettyihin tapaamisiin, luentoiltoihin sekä erilaisiin tutustumiskäynteihin yrityksissä ja yhteisöissä.

Jäsenanomus

Killan yhteinen tunnus on vuonna 2006 perustettu kiltaristi, jonka jokainen jäsen voi lunastaa vuoden jäsenyyden jälkeen.

 

 

Tykinputki ja ankkuri ristikkäin, risti Mantovan risti, nauhassa kärppä

Puheenjohtaja
Teuvo Rodén
Pietarsaarenkatu 2 A 3
65350 VAASA
0500 665 413, teuvo.roden(at)netikka.fi

Sihteeri
Matti O Vironmäki
Karhuntie 4 B 7
65350 VAASA
044 317 1012, matti.vironmaki(at)netikka.fi

Oulun osasto
Timo Salo
timo.salo(at)pp4.inet.fi

Suupohja
Antero Honkasalo
040 848 4053, laivastokilta.suupohja(at)gmail.com

PLLK_Suupohja_Yttergrund_2010  YM Linda matkalla Yttergrundin majakalle 2010. 

Vuodesta 2014 on Suupohjan alueelle ollut

sijoitettuna Ahven-luokan kilta-alus Maria

Viirikön toiminnasta lisätietoja:

  • Aarno Ojala, aarno.ojala@anvianet.fi
  • Antero Honkasalo, laivastokilta.suupohja@gmail.com

Torpedovene S2 oli alunperin venäläisen Sokol-luokan alus ja oli rakennettu vuonna 1900. Se oli 58 metriä pitkä ja 5.6 metriä leveä, syväys oli 2,3 metriä. Uppouma oli 260 tonnia (eräissä lähteissä 240).

S2 upposi myrskyssä Porin edustalla 4.10.1925. Tämä onnettomuus on Suomen Laivaston pahin rauhanaikainen menetys. Tapahtuma vavahdutti merenkulkupiirejä ja koko maatamme ja vaikutti mm. Suomen Laivastoyhdistyksen, nykyisen Meriliiton perustamiseen. Yhdistys lähti voimakkaasti ajamaan vasta itsenäistyneen Suomen oman kunnollisen laivaston rakentamista.

S2 halkileikkaus

S2 halkileikkaus

Laivasto kokoontuu ja lähtee matkaan

Lokakuun alussa 1925 Rannikkolaivasto kokoontui Lypertön ankkuripaikalle Uudenkaupungin lähelle. Tarkoituksena oli toteuttaa syksyn viimeinen koulutuspurjehdus Pohjanlahdelle, ensimmäisenä etappina Vaasa. Matkan alku sujui kohtalaisen hyvin, mutta sitten luoteinen tuuli kehittyi myrskyksi. Porin korkeudelle ehtinyt osasto hajosi ja alukset etsivät suojasatamaa. Lippulaiva Klas Hornponnisteli myrskyä vastaan Ruotsin rannikolle, Hämeenmaa Vaasaan. Torpedoveneet pyrkivät kohti Mäntyluotoa, jonne S1 lopulta pääsikin.

Reposaaren luotsiasemalla havaittiin 4.10. sotalaiva jyrkässä aallokossa Outoorin edustalla. Iso aalto tarttui alukseen ja kaatoi sen. Laiva tuli vielä hetkeksi näkyviin, mutta katosi seuraavan aallon alle. Kello oli 13.25. Torpedovene S2:n mukana menehtyi koko 53 hengen miehistö.

Vuonna 1925 kuului rannikkolaivueen harjoitusohjelmaan syyspurjehdus Pohjanlahdella, kuten useana edellisenäkin purjehduskautena. Tällä kertaa oli tarkoitus käydä aina Torniossa asti. Tykkiveneet Klas Horn (päällikkönä oli komkapt E. Ekman), ja Hämeenmaa (kaptl E. Rahola) sekä torpedovene S2 (kaptl T. Sjöman) olivat kokoontuneet lokakuun 2. p:nä Lypertön ankkuripaikalle Lounais-Suomen saaristoon. Seuraavana päivänä yhtyi niihin myös torpedovene S1 (kaptl A. Raninen). Rannikkolaivueen päällikkö kom Y. Roos johti laivuetta Klas Hornilta. Alukset olivat hiilestäneet Helsingissä, joten niiden hiilivarastot eivät olleet täynnä.

Klas Horn  38,5 tn
Hämeenmaa  48 tn
S1  27 tn
S2  29 tn

Hiilenkulutus torpedoveneissä oli 12 solmun vauhdilla n. 0,8 tn tunnissa, joten 15 tunnin matka Vaasaan olisi normaalioloissa syönyt vain n. puolet jäljellä olevasta hiililastista. Syksyinen sää on epävakaista, tuuli oli edellisinä päivinä ollut navakkaa ja haitannut torpedoveneiden matkantekoa. Potkurit nousivat ajoittain merenkäynnissä lähelle pintaa, mikä haittasi koneiden tasaista käyntiä. Koneiden tärinä oli varsinkin S2:lle kiusallista, koska sen potkuriakselin perimmäiset laakerit olivat kuluneet, ja niiden välys aiheutti lisää tärinää ja heikensi akselin läpiviennin tiiviyttä.

Lauantaina, lokakuun 3. p:nä, klo 1500 lähti laivue liikkeelle Isokarin ohitse johtavaa väylää Selkämerelle. Tuuli oli jo edellisenä iltana tyyntynyt, eikä säässä ollut valittamista, taivas oli kirkas ja tuuli luoteesta kolmisen boforia. Ilmapuntari näytti 751 mm. Kulkumuoto oli jono, välimatka yksi kaapelinmitta, järjestyksessä Klas Horn, Hämeenmaa, S1 ja S2, nopeus 12 solmua. Mitään sääennustetta ei laivoilla ollut käytettävissä, vaikka sellainen alkoi jo olla tapana. Kaikista merkeistä päätellen sää oli paranemassa ja Vaasaan laskettiin saavuttavan aamun sarastaessa.

Isokarin sivuutuksen jälkeen avomerta lähestyttäessä sää oli ennallaan. Pahimpana haittana oli vanha läntinen maininki, josta torpedoveneetkin kuitenkin selvisivät vauhtia hiljentämättä. Ahlstädtin itäviitta sivuutettiin klo 1715 ja käännyttiin lähes pohjoiseen, suunnalle 357.

 

Tuuli yltyy

Auringon laskettua klo 1800 määrättiin etäisyydet kahteen kaapelinmittaan. Rauman edustan majakkalaiva Relandersgrund sivuutettiin 9,0 meripeninkulman päästä klo 1900. Tuuli alkoi voimistua, ja iltayöstä katkesi S1:n keulamaston partuuna. Maston katkeamisen estämiseksi piti siihen tuettu radioantenni laskea alas. S1 oli tämän jälkeen näköviestityksen varassa. Pärskyvän veden kostuttamiin sähköjohtoihin alkoi tulla oikosulkuja. Torpedoveneiden vaikeuksien vuoksi klo 2050 laivueen nopeutta vähennettiin kymmeneen solmuun ja klo 2115 kahdeksaan solmuun.

S1 ei kuitenkaan voinut seurata laivuetta edes tällä nopeudella. Klo 2200 luodetuuli oli kiihtynyt 6-7 boforiksi. Laivueen kurssi käännettiin klo 2125 vasemmalle enemmän vastaiseen (337).

Klo 2318 ilmoitti laivueen päällikkö: ”Kaikki laivat pysyvät tuulessa parhaansa mukaan.” Tämän saivat S2 ja Hämeenmaa radiollaan ja S1 vilkulla S2:lta Klas Hornin kehotuksesta.

Komentaja Roosin käskyä on arvosteltu paljon. Käskyn sanamuoto antoi mahdollisuuden tulkintaan. Torpedoveneiden päälliköt ymmärsivät niin, että alusten oli edelleen pysyteltävä laivueen mukana. Hämeenmaan päällikkö käsitti voivansa toimia harkintansa mukaan. Hänkin päätti kuitenkin toistaiseksi seurata lippulaivaa. Selkeästi muotoiltu käsky, joka olisi antanut päälliköille vapauden toimia oman harkintansa mukaan aluksensa turvallisuuden takaamiseksi olisi varmasti helpottanut päätöstä hakeutua suojasatamaan.

Lippulaiva Klas Horn oli edellä mainitun sanoman lähettämisen jälkeen kääntynyt suoraan vasten tuulta ja aallokkoa, suunnalle 310. Sunnuntaina aamuyöllä klo 0200 Klas Horn ja sitä seuraava Hämeenmaa katosivat torpedoveneiden näkyvistä. Myrsky oli kiihtynyt silloin jo 10 boforiksi.

 

SOS – SOS – SOS. Here torpedoboat S2 …

Torpedoveneet kärsivät kovasta kelistä. Myrsky repi S1:n ankkuriketjujen klyyssien suojapeitteet, joten kettinkisoppeen pääsi vettä. Myös seuraavaan osastoon oli syntynyt vuoto sivulistan repeämän takia. Viallisen venttiilin kautta vesi pääsi konevarastoon asti. Pumput pystyivät aluksi pitämään nämä osastot kuivina, mutta siivilöiden vähitellen tukkeuduttua irtonaisesta aineksesta täyttyivät osastot kokonaan. Muihinkin osastoihin alkoi tihkua vettä, pumppujen käyttö vaati höyryvoimaa ja lisäsi hiilen menekkiä. Vaikeissa olosuhteissa ei tulipesiä saatu toimimaan tehokkaasti, mikä edelleen lisäsi hiilen kulutusta. Kiinni köytettyjä esineitä irtosi, pelastusveneiden kiinnitysköydet katkeilivat.

Myös sisaralus S2 koettelemukset olivat samanlaisia. Klo 0130 vastaanotti Klas Horn S2:lta sanoman: ”Keulaosastoon tunkeutuu vettä, on hiljennettävä vauhtia.” Roos päätti klo 0320 lähettää SOS-sanoman pyytäen apua suomalaisille torpedoveneille, jotka olivat merihädässä n. 40 mpk länsiluoteeseen Reposaaresta.

SOS – SOS – SOS. Here torpedoboat S2 in filling lat. 61°48′ long. 20°10′ …

Myös Laivaston esikunta Helsingissä sai sanoman ja otti yhteyden Vaasassa olevaan pelastusalus Protectoriin. Myös Härnösandin radioasema Ruotsin puolella kuuli avunpyynnön ja hälytti pelastusalus Helioksen. Molemmilta luvattiin apua.

Klo 0330 näki S1 sisarlaivansa S2:n selvästi kuunvalossa vasemmalla puolellaan. Se oli lisännyt vauhtiaan ja näytti yhä pyrkivän tykkiveneiden perään. Kulku oli kuitenkin hyvin raskasta ja alus painui aaltoihin komentosiltaa myöten. Pian se oli hävinnyt S1:n näkyvistä luoteeseen.

Klas Horn oli turhaan yrittänyt saada yhteyttä torpedoveneisiin, varsinkin S2:een. Vihdoin klo 0430 S2 vastasi, mutta se ilmoitti ettei sillä hetkellä ollut avun tarpeessa. Laivalla oli ilmeisesti saatu veden tunkeutuminen keulaan rajoitetuksi. Klo 0700 oliS2 radioyhteydessä Klas Horniin. Sjöholm ilmoitti, että oli mahdotonta seurata lippulaivaa ja kysyi lisämääräyksiä. Komentaja Roos käski S2:n pyytää apua, jos se oli sen tarpeessa.

Tämän jälkeen alkoi S2 antaa hätämerkkejä: SOS – SOS – SOS. Here torpedoboatS2 filling lat. 61°40′ long. 20°15′.”

 

Kamppailu merta vastaan

Lippulaiva Klas Horn jatkoi puolenyön maissa ottamaansa suuntaa Ruotsin rannikkoa kohti. Keulan sukeltaessa aaltoon keulatykki peittyi ja matala kansi oli yhtenä kuohuvana vesimassana. Alus pysyi kuitenkin suhteellisen hyvin suunnassaan, koneet toimivat ja muutaman solmun nopeudella lähestyttiin Ruotsin rannikkoa. Sunnuntaina lokakuun 4. p:nä klo 1615 Klas Horn ilmoitti Vaasan radioasemalle olevansa suojassa Ruotsin rannikolla.

Hämeenmaa oli koettanut seurata lippulaivaa. Sunnuntaina klo 0550 laivan päällikkö oman harkintansa mukaan päätti lähteä pyrkimään kohti Merenkurkun saaristoa. Alus jatkoi koko aamun ja päivän kamppailua aallokossa, joka pyrki kääntämään laivan sivuaallokkoon. Vauhtia oli vaikea pitää yllä höyrynpaineen pyrkiessä laskemaan. Vedenpinta peräosastossa nousi koko ajan. Kaikki työkykyiset komennettiin lämmittäjien avuksi, ja riittävä höyrynpaine onnistuttiin pitämään yllä. Vihdoin klo 2340 saatiin Norrskärin majakka näkyviin. Päällikkö ei kuitenkaan uskaltautunut pimeässä saaristoon, vaan odotteli avomerellä aamun koittoa. Myrsky ei enää tuntunut yhtä kovana. Maanantaina klo 0800 saatiin luotsi laivaan ja lopulta kiinnittyi Hämeenmaa Vaskiluodon satamaan peräkansi vedenpinnan tasalla ja henkilökunta loppuun väsyneenä.

S1 kamppaili vesimassoja vastaan koko yön vauhdin yhä laskiessa ja hiilivarastojen uhkaavasti huvetessa. Myös S1:n päällikkö teki sunnuntaiaamuna klo 0600 päätöksen kääntää laiva ympäri ja pyrkiä lähimpään satamaan, Mäntyluotoon. Käännös onnistuikin paikassa 61o 45′ P 20o 04,5′ I, kun kaikin voimin ponnistellen oli alukselle saatu riittävästi höyrynpainetta ja ohjailukykyä. Toiveista huolimatta ei tuulen voimakkuus heikentynyt aamun sarastaessa, päinvastoin. Alus ajoi itäistä suuntaa, mutta tuulen aiheuttama sorto oli huomattava. Lokia ei merenkäynnin takia voinut käyttää, tähtitieteelliset havainnot olivat mahdottomia, joten aluksen paikkaa ei avomerellä voinut kuin yrittää arvioida. Noin tunnin kulutta kääntymisestä nähtiin alukselta savua luoteisella suunnalla ja aavistus S2:n rungosta. Vielä päivällä näkyi savua suoraan pohjoisessa – viimeinen tervehdys sisaralukselta.

Klo 0700 oli aluksella hiiltä jäljellä 9 tonnia. Klo 0830 tuulen voima kiihtyi 11 boforiin, aaltovuorien seassa torpedovene S1:n oli vielä käännettävä ja yritettävä pysytellä keula tuulessa. Vasta tunnin kuluttua voitiin jälleen kääntyä Koti-Suomea kohti. Tuuli oli edelleen yltynyt, mutta aallokko pidentynyt ja alus selvisi hieman paremmin.

Puolenpäivän aikaan tulivat ensimmäiset maamerkit usvan seasta esille. Etuvasemmalla nähtiin majakan huippu, jonka oletettiin olevan Yttergrund. Klo 1230 huomattiin suoraan edessä Skarvörenin merimerkki. Nyt tiedettiin varmuudella, että oltiin tultu huomattavasti Reposaaresta pohjoiseen. Suurin vaikeuksin saatiin alus käännettyä suunnalle 225. Sivutuuli koetteli alusta kovasti, konehuoneessa miehet työskentelivät polvia myöten vellovassa vedessä. Myrsky painoi aluksen Sumbarbådarna-nimisen matalikon kohdalla jo itäviitan väärälle puolelle, tyrskyt olivat jo 60 metrin päässä. Laivan kallistuma oli 49 astetta, mutta hitaasti nousi torpedovene taas kölilleen. S1:n päällikkö ei määrännyt pelastusvöitä miehistölle, koska katsoi niiden haittaavan liiaksi työskentelyä, eikä niissä oloissa kukaan olisi kuitenkaan merestä elävänä selvinnyt.

Hieman ennen klo 1300 tunnistettiin Reposaaren savupiiput. Lopulta Kaijakarin merimerkki saatiin näkyviin ja varmistuttiin aluksen sijainnista. Klo 1350 kääntyi alus suunnalle 100. Kaijakarin suojaava vaikutus alkoi tuntua, ja voitiin kääntää Mäntyluotoa kohti. Klo 1440 kiinnittyi S1 Mäntyluodon laituriin. Hiiliä oli jäljellä kaksi 80 kg:n säkillistä.

Uupunut miehistö sai tietää uutisen S2:n tuhosta.

 

Tuho

Klo 0700 S2 kysyy Klas Hornilta: Missä olette? Emme pääse yhtään eteenpäin. Mitä tehtävä? Sjöman.”

Klas Horn kehotti pyytämään apua. Klo 0722 alkoi S2 antaa hätämerkkejä: SOS-SOS-SOS. Here torpedoboat S2 filling lat. 61°40′ long. 20°15′ / Sjöman. Tämän kuuli Vaasan radioasema ja vastasi siihen: Koetamme toimittaa apua mahdollisimman pian. Mihin S2  vastasi: Kiire on.

Kello 0740 S2 kääntyi ja alkoi pyrkiä satamaan Suomen puolelle.

Klo 0812 ilmoitti Härnösand Vaasaan: Helios beräknar vara där om cirka 11 timmar. Samoihin aikoihin ilmoitti pelastuslaiva Protector saapuvansa Reposaaren tasalle 15 tunnin kuluttua. Kovin kaukana tuntui apu olevan.

Klo 0828 ilmoitti S2 keulaosan olevan täynnä vettä. Vaasa lupasi pyytää apua myös Reposaaresta. Klo 0944 ilmoitti S2 tulipalosta torpedokellarissa. Todennäköisesti olivat kellarissa säilytetyt fosforipatruunat syttyneet synnyttäen savua, ja sähköttäjä oli luullut tulipalon puhjenneen. Klo 1000 ilmoitti Protector, ettei se myrskyn takia  voikaan lähteä ulos, eikä myöskään Heros Reposaaresta. S2 tähän: ”Vai niin, kyllä täällä on myrsky, ei tämä kehuttavaa ole, päinvastoin hirveätä.”

Klo 1200 ilmoitti S2 ”Laivaston Päällikölle. Torpedovene S2, kulkee suuntaa 110 Reposaaresta noin 15 mpk länteen. Tilanne laivalla toistaiseksi huono ja toisista laivoista emme tiedä mitään radiot epäkunnossa. Sjöman.” 

S2: n sähköttäjä oli vielä yhteydessä Vaasan kanssa. Viesteissä oltiin huolestuneita oman laivan kunnosta ja laivueen muista aluksista. Ilmeisesti maan tulo näkyviin toi aavistuksen toiveikkuutta mieliin. Tässä vaiheessa kuitenkin olivat vuodot nähtävästi lisääntyneet, koneet ja pumput toimivat heikosti. Aallokko painoi alusta lounaaseen kohti Säppiä.

Klo 1322 Vaasa kutsui alusta, jolloin S2 vastasi klo 1323:

”Ei voi työskennellä nyt”

Pari minuuttia tämän jälkeen, klo 1325, näki luotsi Yrjö Aalto Reposaaren luotsiaseman tornista torpedoveneen Outoorin itäviitan lähellä, heittelehtien aallon harjalta toiselle. Sen keula näytti olevan kohti pohjoista, siis Reposaareen päin ja alus tuntui olevan liikkeessä.  Aluksen peitti suuri hyökyaalto, josta se kuitenkin vielä kerran tuli näkyviin puolittain kumossa pohjapuoli kiiltäen auringossa, minkä jälkeen se katosi aaltoihin.

Torpedovene S2:n kamppailu elämästä ja kuolemasta oli päättynyt. Meri oli niellyt 53 parhaassa iässä olevaa miestä. Eloonjääneitä ei ollut..

s2_map_tekstit

S2:n klo 1200 ilmoittamasta paikasta kuljettu suunta vie juuri Outoorin edustalle – ei Kaijakarin suojaan

Miksi?

Kaikki suuret onnettomuudet aiheuttavat aina paljon jälkipuheita.

  • Olivatko vanhat torpedoveneet jo merikelvottomia?
  • Miksi ei otettu paremmin selvää sään kehittymisestä?
  • Miksi ei tuulen kiihtyessä annettu ajoissa käskyä hakeutua suojaan?
  • Kun käsky viimein annettiin, miksi sen sanamuoto oli epäselvä?

Torpedovene S2 oli 25 vuotta vanha, suomalaiset olivat kuitenkin hoitaneet sitä hyvin ja sen runko oli vielä verrattain hyvässä kunnossa. Laivaan tunkeutunut vesi ei johtunut rungon pettämisestä, vaan kansirakenteiden huonosta tiiviydestä ja pumppujen heikosta toiminnasta. Laivassa vellovat vapaat nestepinnat huonontavat  suuresti aluksen vakavuutta. Päällikkö Sjöman oli kokenut merimies. Hän oli palvellut kauppalaivoilla vuosia ja oli suorittanut merikapteenin tutkinnon. Mutta torpedoveneiden meriominaisuuksia ei yleensäkään tunnettu tarkasti. Vakavuustaulukkoja ja painolastilaskelmia ei ollut. Päällikkö palveli torpedoveneen päällikkönä ensimmäistä purjehduskauttaan.

Hiilivarastot olisivat normaalioloissa riittäneet hyvin Lypertöstä Vaasaan. Varmuuden varalta olisi hiilestys Turussa ollut oikeaan osunut toimenpide. Laivan koneita oli hoidettu hyvin ja niiden voidaan katsoa olleen tyydyttävässä kunnossa. Hylyn noston jälkeen todettiin koneiden suunnanvaihtolaitteiden olleen eteenpäin-asennossa ja höyryventtiilien auki. Vasen potkuriakseli oli katkennut, mutta se on voinut tapahtua vasta nostotöissä. Ruorikoneiston kuntoa ei voitu myöskään selvittää. Hiilivarastot oli ilmeisesti käytetty loppuun.

S2:n uppoamispaikalla, Outoorin matalikolla, merenpohja nousee jyrkästi, jolloin syntyy länsi- ja luoteismyrskyllä korkea ja terävä ristiaallokko, mikä on vaarallisempi kuin aavalla merellä vallitseva säännöllinen merenkäynti.

Jos komentaja Roos olisi antanut sanomassaan klo 2320 selvän luvan tai jopa käskyn laivojen päälliköille mennä lähimpään satamaan, niin todennäköisesti olisi S2:n katastrofilta vältytty. Myrsky ei silloin ollut vielä kehittynyt täyteen voimaansa, henkilöstö oli vielä hyvävoimaista ja myrskyvahingot aluksilla vähäiset sekä hiiliä riittävästi.

Komentaja Roosilla oli järkähtämättömän ja itsepäisen miehen maine. Voisi kuvitella, että hän Klas Hornin komentosillalla  viimeiseen saakka piti kiinni päätöksestä  päästä seuraavana päivänä Vaasaan. Vasta sitten kun oli ehdottoman välttämätöntä, hän antoi käskyn, joka valitettavasti oli muodoltaan tulkittavissa eri tavoin.

Yleinen mielipide teki komentaja Roosista osaltaan syyllisen. Asia joutui sotaylioikeuteen seuraavana vuonna. Roosia syytettiin varomattomuudesta ja taitamattomuudesta virantoimituksessa. Sotaviskaali ei katsonut kuitenkaan tulleen näytetyksi toteen, että komentaja Roosin menettelyllä olisi ollut suoranainen syy S2:n tuhoon. Komentaja Roosin ei tarvinnut olla vastaamassa sotaylioikeudessa syytteeseen. Hän kuoli elokuussa v. 1926 häkämyrkytykseen A-veneen kajuutassa.

Komentaja Roos kuoli häkämyrkytykseen (Kaskö Tidning 18.8.1926, suom. AH)

Viisi vastaavaa tapausta on sattunut aiemmin

Sen valitettavan tapahtuman johdosta, jossa laivaston päällikkö komentaja Roos menetti henkensä, asetettiin välittömästi tutkintalautakunta, johon kuului kaksi meri-insinööriä ja yksi lääkäri laivastoluutnantti Nordgrenin puheenjohtajuudessa. Lautakunta, joka on ollut keskeytymättä toiminnassa., on nyttemmin suorittanut tehtävänsä loppuun. Tietojen perusteella voidaan katsoa täysin toteen näytetyksi, että kyseessä on hiilimonoksidimyrkytys. Tutkimuksissa on todettu, että äänenvaimentimessa oli vuoto.

Myrkytyksiä on sattunut aiemmin

Kannattaa mainita, että vastaavia myrkytystapauksia kuin nyt kyseessä on sattunut myös aikaisemmin puolustusvoimissa, vaikkeivät ne ole johtaneet kuolemaan. Örön Erillisessä Rannikkotykistöpatteristossa on todettu puolenkymmentä tapausta. Myös näissä on todettu vuotoja koneiden pakoputkistossa ja ne ovat johtaneet vakaviin onnettomuuksiin.  Vaikuttaa erittäin huolimattomalta, ettei mitään toimenpiteitä ole tehty tällaisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi toistuvista varoituksista huolimatta.

Komentaja Roosin siunaustilaisuus tapahtui Vanhassa kirkossa Helsingissä. Sieltä arkku kannettiin asemalle Kuopioon kuljetettavaksi, minne ruumis haudattiin.

Hylystä löydettiin 23 vainajaa. S2:n menehtyneet siunattiin 15.8.1926 Reposaaressa yhteishautaan koko rannikkolaivueen ollessa läsnä muistotilaisuudessa. Neljä vuotta myöhemmin paljastettiin Wäinö Aaltosen veistämä muistomerkki.

 

plk_2015_reposaari

Kiltalaisia muistomerkillä keväällä 2015

 Torpedovene S2 In memoriam

 Syksyn tähtiteltan alla
missä pauhaa Pohjanlahti,
taistelustaan kunnialla
lepää Suomen nuori vahti.
– – –
Mutta missä vapaa laine
saartaa vapaan Suomen rantaa,
sinne kulkee miesten maine,
sinne kansan suru kantaa.
– – –

   6.X.1925 V. A. Koskenniemi

 

 

 

Kirjoja

  • Suomen laivasto 1918-1968 ; 1
  • Laivaston vuosikirja ; 1925
  •  

Lehtiä, artikkeleita

  • Satakunnan Kansa ; 1925-1926
  • Kaskö Tidning ; 1926
  • Torpedovene S2 / Tapani Valli. – (Korsteeni 7 ; 1992)
  • Torpedovene S3 – Turkulainen Sokol / Juha Joutsi. – (Laiva 1/2004)
  • Laivaston suurin rauhanajan tragedia / Juha Joutsi. – (Laiva 2/2005)
  • Seppo Salonen: Torpedovene S2:n etsintä ja nosto-operaatio – (Praaki, Satakunnan Merihistorian Seuran vuosijulkaisu ; 2001)
  • Ville Härmä: Sokol-luokan torpedovene-raivaaja S2 – (Pienoismalli 2004 ; 5)

Internet

  • Jari Aromaan maritime history-sivuilla on mm. kuvia 20-luvun suomalaisista sotalaivoista
  • Seppo Salosen merihistorian sivuilla on juttu myös S2:sta (linkki ei toimi?)

 

 

Ahven_SA

SA-kuva

 

Harjoitus- ja työvene, Ahven-luokka

Övnings- och arbetsbåt, Ahven-klass

  • pituus/längd 10,3 m
  • leveys/bredd 3,15 m
  • syväys/djupgående 1,30 m
  • uppouma/deplacement 7 tn
  • moottori/motor Valmet 611 110 kW
  • Fluxgate-kompassi / Fluxgate kompass
  • tutka / radar
  • 21.11.2018
    Syyskokous

    Pohjanlahden Laivastokillan sääntömääräinen syyskokous pidetään keskiviikkona 21.11. 2018 klo 18.00 Vaasan Sotilaskodissa. Kokouksessa käsitellään normaalit sääntömääräiset asiat. Kaikki jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita. Virallisen kokouksen jälkeen kerrotaan Turussa 8.-10.7. järjestetyistä Pohjoismaisista Kiltapäivistä kuvin ja sanoin. Kilta tarjoaa kokouskahvit.

    Lue lisää
  • 13.07.2018 - 14.07.2018
    Kesämarkkinat, Kristiinankaupunki
    MPK-kurssinumero 6500 18 12101 <<< lisätietoja ja ilmoittautuminen MPK:n järjestelmässä
    Ajankohta 13.7.2018 – 15.7.2018
    KH-vuorokaudet 0
    Hinta 0
    Tavoite Esitellä Meripuolustuspiirin toimintaa
    Kohderyhmä Kaikille
    Sisältö
    Lue lisää
  • 30.06.2018 - 01.07.2018
    Kalarantapäivät
    MPK-kurssinumero 6500 18 13105 <<< lisätietoja ja ilmoittautuminen MPK:n järjestelmässä
    Ajankohta 30.06.2018 – 01.07.2018
    KH-vuorokaudet 0
    Hinta 0
    Tavoite Esitellä Meripuolustuspiirin toimintaa
    Kohderyhmä Kaikille
    Sisältö   
    Lue lisää
  • 01.05.2018 - 31.10.2018
    Kiltavene Ahven, telakointi, huolto, koe- ja harjoitusajot
    MPK-kurssinumero 6500 13 13100 <<< lisätietoja ja ilmoittautuminen MPK:n järjestelmässä
    Ajankohta 01.05.2018 – 31.10.2018
    KH-vuorokaudet 0
    Hinta 0
    Tavoite Aluksen huolto, telakointi vesillelasku ja ajoharjoittelu
    Kohderyhmä Aluksen henkilökunta
    Sisältö

    Lue lisää
  • 09.06.2018
    Turvaa vesillä, Moottoriveneen ajo- ja käsittelyharjoitus 1 : käsittely
    MPK-kurssinumero 6500 13 13101  <<< lisätietoja ja ilmoittautuminen MPK:n järjestelmässä
    Ajankohta 09.06.2018 09:00 – 09.06.2018 16:00
    KH-vuorokaudet 0
    Hinta 25.00 EUR + alv 0%
    Tavoite Moottoriveneen käsittely- ja ajotaitojen opettelu ja harjoittelu
    Kohderyhmä Veneilijät
    Sisältö 0900 Alkupuhuttelu ja turvaluento
    0930 yksipotkurisen moottoriveneen käsittelyn perusteet
    1000 käsittelyharjoituksia
    1530 loppupuhuttelu
    Lue lisää
  • 18.08.2018
    Turvaa vesillä, Moottoriveneen ajo- ja käsittelyharjoitus 2, väyläajo
    MPK-kurssinumero 6500 18 13102   <<< lisätietoja ja ilmoittautuminen MPK:n järjestelmässä
    Ajankohta 18.08.2018 09:00 – 18.08.2018 16:00
    KH-vuorokaudet 0
    Hinta 25.00 EUR + alv 0%
    Tavoite Täsmällinen ja selkeä toiminta ja työnjako lisää oleellisesti turvallisuutta kaikessa vesillä liikkumisessa. – kerrataan ja harjoitetaan optisen navigoinnin perusteet. – opetetaan ja harjoitetaan reittisuunnittelu ja väyläajon ja siltatyöskentelyn periaatteet
    Kohderyhmä Veneilijät, teoreettisia veneilykursseja suorittaneet
    Sisältö – kurssilainen toimii lähtötason perusteella venemiehen tai veneenohjaajan tehtävissä
    – Kurssille sopii 8 kurssilaista.
    0900 Alkupuhuttelu, turvaluento
    – reittisuunnittelu
    – reittitarkastelu
    – toimenpiteet ennen lähtöä
    – väyläajoharjoitus
    1530 loppupuhuttelu
    Lue lisää
Takaisin jäsenyhteisölistaukseen