Torpedovene S2 – sata vuotta
Syyspurjehdus Pohjanlahdella 1925
Kuten useana aikaisempanakin purjehduskautena kuului rannikkolaivueen harjoitusohjelmaan syyspurjehdus Pohjanlahdella. Lypertön ankkuripaikalta lähtivät kohti Vaasaa 3.10.1925 tykkiveneet Klas Horn (komkapt Ekman) ja Hämeenmaa (kaptl Rahola) sekä torpedoveneet S1 (kaptl Raninen) ja S2 (kaptl Sjöman) rannikkolaivueen päällikön komentaja Yrjö Roosin johdolla. Alukset olivat hiilestäneet jo Helsingissä, joten niiden hiilivarastot eivät olleet täynnä. Torpedoveneillä oli kummallakin vajaa 30 tonnia hiiltä, jonka piti 12 solmun vauhdilla riittää n. 30 tunniksi, Vaasaan laskettiin saavuttavan aamun sarastaessa eli n. 15 tunnissa. Taivas oli kirkas, edellisenä iltana oli tyyntynyt ja tuuli oli nyt luoteesta kolmisen boforia. Mitään sääennustetta ei laivoilla ollut käytettävissä, vaikka sellainen alkoi jo olla tapana.
Luoteistuuli yltyy
Rauman edustan majakkalaiva Relandersgrund (ei sama alus joka on nykyisin Helsingissä ravintolalaivana) sivuutettiin klo 1900. Tuuli alkoi voimistua, ja iltayöstä katkesi S1:n keulamaston partuuna. Maston katkeamisen estämiseksi piti siihen tuettu radioantenni laskea alas, joten S1 oli tämän jälkeen näköviestityksen varassa. Torpedoveneiden vaikeuksien vuoksi laivueen nopeutta vähennettiin iltayhdeksältä kahdeksaan solmuun, S1 ei kuitenkaan voinut seurata laivuetta edes tällä nopeudella. Luoteistuuli yltyi 6-7 boforiin, ja laivueen kurssi käännettiin klo 2125 vasempaan enemmän vastaiseen (337).
Klo 2318 viestitti laivueen komentaja Roos: ”Kaikki laivat pysyvät tuulessa parhaansa mukaan.” Torpedoveneiden päälliköt ymmärsivät käskyn niin, että alusten tuli edelleen yrittää pysytellä laivueen mukana. Hämeenmaan päällikkö käsitti voivansa toimia harkintansa mukaan, mutta päätti kuitenkin toistaiseksi seurata lippulaivaa. Lippulaiva Klas Horn oli edellä mainitun sanoman lähettämisen jälkeen kääntynyt suoraan vasten tuulta ja aallokkoa, kohti Ruotsia. Sunnuntaina aamuyöllä Klas Horn ja sitä seuraava Hämeenmaa katosivat torpedoveneiden näkyvistä. Myrsky oli kiihtynyt silloin jo 10 boforiksi.
Torpedoveneet kärsivät kovasta kelistä. Vettä pääsi kettinkisoppeen ja konevarastoon. Pumput pystyivät aluksi pitämään puolensa, mutta siivilöiden vähitellen tukkeuduttua täyttyivät osastot kokonaan. Muihinkin osastoihin alkoi tihkua vettä. Pumppujen käyttö vaati höyryvoimaa ja vaikeissa olosuhteissa ei tulipesiä saatu toimimaan tehokkaasti, mikä edelleen lisäsi hiilen kulutusta. Puoli kahdelta yöllä vastaanotti Klas Horn sanoman S2:lta: ”Keulaosastoon tunkeutuu vettä, on hiljennettävä vauhtia.” Klo 0430 Sjöman ilmoitti ettei sillä hetkellä ollut avun tarpeessa, veden tunkeutuminen keulaan oli ilmeisesti saatu rajoitetuksi.
Kamppailu merta vastaan
Puskettuaan tuntikausia vasten myrskyä saapui lippulaiva Klas Horn sunnuntaina 4.10. klo 1615 suojaan Ruotsin rannikolle. Tykkivene Hämeenmaa puolestaan oli ensiksi koettanut seurata lippulaivaa, mutta aamuyöllä päällikkö oman harkintansa mukaan päätti lähteä pyrkimään kohti Merenkurkun saaristoa. Alus jatkoi koko aamun ja päivän kamppailua aallokossa, vasta lähellä puoltayötä saatiin Norrskärin majakka näkyviin. Pimeässä ei uskaltauduttu saaristoon, vaan odoteltiin avomerellä aamun koittoa. Lopulta Hämeenmaa kiinnittyi Vaskiluodon satamaan peräkansi vedenpinnan tasalla ja koko henkilökunta loppuun väsyneenä.
S1 kamppaili vesimassoja vastaan koko yön vauhdin yhä laskiessa ja hiilivarastojen huvetessa. Sunnuntaiaamuna päällikkö teki päätöksen kääntää laiva ja pyrkiä Mäntyluotoon. Käännös onnistuikin, kun kaikin voimin ponnistellen oli alukselle saatu riittävästi höyrynpainetta ja ohjailukykyä. Lokia ei merenkäynnin takia voinut käyttää, tähtitieteelliset havainnot olivat mahdottomia, joten aluksen paikkaa ei avomerellä voinut kuin yrittää arvioida. Puolenpäivän aikaan etuvasemmalla nähtiin majakan huippu, jonka oletettiin olevan Yttergrund. Klo 1230 huomattiin suoraan edessä Skarvörenin merimerkki, oltiin siis Ouran edustalla. Suurin vaikeuksin saatiin alus käännettyä suunnalle 225. Sivutuuli koetteli alusta kovasti, konehuoneessa miehet työskentelivät polvia myöten vedessä. Myrsky painoi aluksen jo itäviitan väärälle puolelle, tyrskyt olivat 60 metrin päässä. Laivan kallistuma oli 49 astetta, mutta hitaasti nousi torpedovene taas kölilleen. Päällikkö ei määrännyt miehistölle pelastusvöitä, koska katsoi niiden haittaavan liiaksi työskentelyä, eikä niissä oloissa kukaan olisi kuitenkaan merestä elävänä selvinnyt.
Hieman ennen klo 1300 tunnistettiin Reposaaren savupiiput. Lopulta Kaijakarin merimerkki saatiin näkyviin ja kun Kaijakarin suojaava vaikutus alkoi tuntua voitiin kääntää Mäntyluotoa kohti. Klo 1440 kiinnittyi S1 Mäntyluodon laituriin. Hiiliä oli jäljellä kaksi 80 kg:n säkillistä. Satamaan saavuttuaan uupunut miehistö sai tietää uutisen sisaralus S2:n tuhosta.
”Ei voi työskennellä nyt …”
Klo 0700 S2 kysyi Roosilta: ”Missä olette? Emme pääse yhtään eteenpäin. Mitä tehtävä? Sjöman.” Roos kehotti pyytämään apua, ja S2 alkoi antaa hätämerkkejä: ”SOS-SOS-SOS. Here torpedoboat S2 filling lat. 61°40′ long. 020°15′ …”. S2 kääntyi ja alkoi pyrkiä satamaan Suomen puolelle. Hätäsanoman kuullut Vaasan radioasema ja vastasi: ”Koetamme toimittaa apua mahdollisimman pian”, mihin S2 vastasi: ”Kiire on.” Härnösandista lähtenyt Helios ilmoitti pääsevänsä paikalle 11 tunnissa, Vaasan Protector ei päässyt myrskyn takia lainkaan ulos. Myöskään Reposaaresta ei apua voitu antaa. Klo 1200 ilmoitti S2 olevansa suunnalla 110 Reposaaresta noin 15 mpk länteen. Tilanne laivalla toistaiseksi huono. Aallokko painoi alusta lounaaseen kohti Säppiä. Klo 1322 Vaasa kutsui alusta, jolloin S2 vastasi: ”Ei voi työskennellä nyt.”
Pari minuuttia tämän jälkeen näki luotsi Yrjö Aalto Reposaaren luotsiaseman tornista torpedoveneen Outoorin itäviitan lähellä. Sen keula näytti olevan pohjoiseen kohti Reposaarta. Aluksen peitti suuri hyökyaalto, josta se kuitenkin vielä kerran tuli näkyviin puolittain kumossa pohjapuoli kiiltäen auringossa, minkä jälkeen se katosi aaltoihin. Meri oli niellyt 53 parhaassa iässä olevaa miestä. Eloonjääneitä ei ollut.
Hylystä löydetyt 23 vainajaa siunattiin 15.8.1926 Reposaaressa yhteishautaan, neljä vuotta myöhemmin paljastettiin Wäinö Aaltosen veistämä muistomerkki. Komentaja Roosia syytettiin varomattomuudesta ja taitamattomuudesta virantoimituksessa. Roosin ei tarvinnut olla vastaamassa sotaylioikeudessa syytteeseen. Hän kuoli elokuussa v. 1926 häkämyrkytykseen A-veneen kajuutassa.
Antero Honkasalo
